Tarinan julkaisun ensimmäinen vuosipäivä vietettiin hiljattain. Puiden kieli alkaen Peppa uuni, rakas ystäväni ja kumppanini Lapsuuden konsultointispiraalit (jossa työskentelemme lastensuojeluasioiden parissa). tämä tarina, julkaissut Pääkirjoitus Fineo ja kuvittanut Martina Vanda, oli useita esitelmiä, ja ensimmäinen oli Madridin kirjamessut 2015 näille päivämäärille, joten tuntui sopivalta muistaa se tällä blogimerkinnällä.

Pepa esittelee kirjan seuraavasti:

Puiden kieli kyse on kuolemasta. Tai pikemminkin rakkauden langasta, joka yhdistää elämän molemmat puolet. Puhu ihmisistä, joilla on jakautunut sydän, "puolet maan päällä ja puolet taivaassa", ja se on kirjoitettu monille pojille ja tytöille (ne, jotka ovat nyt lapsia, ja ne muut pojat ja tytöt piilossa aikuisten ihon alle) joilla on tällainen sydän.

Haluan korostaa kolmea näkökohtaa, joihin suosittelen tätä tarinaa (ja tästä syystä olen jo antanut sen lahjaksi useammin kuin kerran):

• On tärkeää löytää symbolinen yhteys kuolleeseen henkilöön, joita voidaan viljellä elämässä tai kuoleman jälkeen. Koskaan ei ole liian myöhäistä luoda rituaalia, joka antaa meille vielä elossa oleville yhteyden tunteen.
• Surun ruumiillinen ulottuvuus, joka näyttää mestarillisesti korostetulta. Käy kävelyllä, liikkua kentällä, tehdä kehon eleitä… auttaa meitä käsittelemään menetyksiä paremmin, iästä huolimatta.
• Työhön läpäisevä hellyys kutsuu meitä huolehtimaan suhteesta jokaisessa surutilanteessa kaikkien poikien ja tyttöjen kanssa: kenen kanssa he ovat iän mukaan, ja joiden kanssa kannamme sisäisiä poikia ja tyttöjä (ja he tarvitsevat myös huomiotasi).

Kaikesta tästä ja monesta muusta huolimatta, se on kirja, jota suosittelen lukemaan., ja erityisesti pitää se käsillä, kun ympäristössä tapahtuu häviöitä.

Toivottavasti pidät siitä yhtä paljon kuin minä.

Javier

Näinä lokakuun viimeisinä päivinä kuolemankysymys nousee esiin useammin lasten elämässä. Kuolleiden päivän juhlistamisesta tietyissä perheissä kaikkiin erivärisiin Halloweenin tapahtumiin, Todellisuus on, että se on aikaa, jolloin lapset voivat esittää kysymyksiä kuolemasta, ja kuuntelemiseen ja vastaamiseen on hyvä valmistaa tietyt asenteet ja tilat.

kirjoitin sisään 2011 artikkeli, jonka saan takaisin täältä, “Pojat ja tytöt ja kuolema”, muistaaksesi hyödyllisiä avaimia. Artikkelissa, lehden julkaisema Meidän nurkka 0-6 - Aksentti osoitettu varhaiskasvatukseen, kolmea perusaluetta tutkitaan:

• Kuoleman käsitys eri ikäryhmissä (nollan ja kuuden vuoden välillä, Mikä on lehden teema?).
• Joitakin perusohjeita lasten mukana ennen kuolemaa.
• Suositeltavaa luettavaa, jaettu luettavaksi perheille ja ammattilaisille sekä tarinoihin lasten kanssa luettavaksi.

Ja aloitan artikkelin kehysten sen tällä kappaleella:

Pitkään ajateltiin, että pojat ja tytöt eivät kärsi suruprosesseista ennen pitkää ikää. Mutta kaikesta huolimatta, Kiintymysalan tutkimus on osoittanut, että he käyvät läpi suruprosesseja varhaisista iästä lähtien, vaikka he ilmenevät sen samalla tavalla kuin aikuiset vasta myöhemmin. Siksi heidän kanssaan on puhuttava kuolemasta (äläkä piilota sitä peläten vahingoittavansa heitä) kun se tapahtuu (tai milloin se tapahtuu, parantumattomien sairauksien tapauksessa), jotta he ymmärtäisivät 1) että henkilö on ehdottomasti lähdössä ja 2) että henkilö ei lähde vapaaehtoisesti, ja myös jotta he voivat sanoa hyvästit, koska jos nämä käsitteet eivät ole selkeitä ja jäähyväisiä ei ole, patologinen suru saattaa ilmaantua. Ja siksi on tärkeää, että osaamme kuunnella ja kiinnittää huomiota siihen, mitä heidän sisällään tapahtuu, kun kuolema ilmestyy heidän elämäänsä..
[lainata nimellä: ROMEO BIEDMA, Francisco Javier (2011): "Pojat ja tytöt ja kuolema". Meidän nurkka 0-6 - Aksentti, 60, 17-21.]

Jatka artikkelin lukemista…

Toivon, että nämä pohdiskelut auttavat sinua olemaan lähelläsi olevien lasten mukana tässä asiassa.. Kuolema on väistämätön osa elämää, ja sitä paremmin integroimme sen, täydellisemmin he elävät, meidän pojat ja tytöt ja me.

Toivotan teille muistotilaisuutta omallatunnolla,

Javier